Sote-sanasto

Nämä määritelmät perustuvat hallituksen lakiesityksiin maakunta- ja sote-uudistuksesta ja asiakkaan valinnanvapaudesta.

Asiakassuunnitelma

Asiakassuunnitelma on asiakkaan palvelutarpeen perusteella laadittava suunnitelma siitä, miten hänen tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut käytännössä toteutetaan.

Asiakassuunnitelmaan kirjataan kaikki asiakkaan palvelut ja se,miten palvelut tuotetaan. Lisäksi varmistetaan asiakkaan kaikkien palvelutarpeiden arviointi kokonaisuutena.

Asiakassuunnitelman laatii asiakkaan oma sosiaali- ja terveyskeskus (sote-keskus) tai maakunnan liikelaitos. Asiakas osallistuu oman suunnitelmansa tekemiseen.

Asiakkaalle laaditaan vain yksi asiakassuunnitelma. Se sisältää kaikki palvelut, vaikka hän tarvitssisi sekä maakunnan liikelaitoksen että sote-keskuksen tuottamia palveluja. Suunnitelma kattaa siis koko palveluketjun.

Ks. myös palvelutarpeen arviointi, sote-keskus, maakunnan liikelaitos

Asiakasseteli

Asiakasseteli on maksusitoumus, jonka asiakas saa yksittäisen sosiaali- ja terveyspalvelun hankkimiseen. Asiakasseteli korvaa palvelun kustannukset setelissä määrättyyn arvoon saakka.

Setelissä määritellään asiakkaan tarvitsemat palvelut ja niiden enimmäiskustannus.

Asiakassetelin myöntää maakunnan liikelaitos. Maakunta sitoutuu korvaamaan asiakkaan valitsemalle palveluntuottajalle palvelusta aiheutuvat kulut setelissä määriteltyyn euromäärään asti. Asiakasseteli ei tarkoita asiakkaan tilille tai käteen maksettavaa rahaa tai seteliä, vaan maakunta maksaa korvauksen suoraan palveluntuottajalle.

Asiakas voi valita asiakassetelillä annettavan palvelun tuottajaksi sellaisen tuottajan, jonka maakunta on hyväksynyt. Asiakasseteleitä käytetään vain yksityisten palveluntuottajien palveluihin. Maakunnan liikelaitoksen on annettava asiakkaalle tietoa palveluntuottajista, joilta asiakas voi saada palveluja asiakassetelin perusteella.

Maakunnan liikelaitoksen on otettava asiakasseteli käyttöön valinnanvapauslaissa määriteltävissä palveluissa. Asiakasseteli pitää tarjota esimerkiksi monissa vanhusten ja vammaisten palveluissa sekä kuntoutuksessa.

Maakunnan tarjoama asiakasseteli korvaa nykyisin käytössä olevan, kunnan myöntämän palvelusetelin. Maakunnan on otettava asiakasseteli käyttöön viimeistään 1.7.2020 alkaen vähintään laissa määritellyissä palveluissa.

Digitalisaatio, digi-palvelut

Digitalisaatio tarkoittaa digitaalisen teknologian hyödyntämistä ihmisten arjessa, palveluissa ja työelämässä.

Digitalisaatio on laaja käsite ja se liittyy sekä tietoteknisiin ratkaisuihin (ICT-ratkaisut) että digitaalisiin eli sähköisiin palveluihin ja välineisiin.
Se tarkoittaa myös sitä, että tietojärjestelmät ja uudet digi-palvelut (sähköiset palvelut) tukevat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia mahdollisimman hyvin.

Digitalisaatio on olennainen osa sote-uudistusta. Digitalisaation avulla sosiaali- ja terveyspalveluja voidaan tuottaa täysin uusilla tavoilla ja entistä tehokkaammin. Digi-palvelut antavat jatkossa ihmisille nykyistä paremmat mahdollisuudet ylläpitää ja kehittää itse omaa hyvinvointiaan, terveyttään ja toimintakykyään. Digitalisaation avulla asiakkaan ajantasaisia tietoja voidaan käyttää kaikissa palveluja asiakkaalle antavissa eri organisaatioissa nykyistä helpommin.

Henkilökohtainen budjetti

Henkilökohtainen budjetti on rahasumma, jonka maakunta varaa asiakkaan pitkäaikaiseen tarpeeseen sosiaali- ja terveyspalvelujen hankkimista varten.

Henkilökohtainen budjetti tarkoittaa siis maakunnan liikelaitoksen sitoumusta korvata asiakkaan palvelun kustannukset budjetissa määrättyyn arvoon saakka. Maakunnan liikelaitos myöntää henkilökohtaisen budjetin paljon palveluja tarvitsevalle ihmiselle, esimerkiksi vanhus- tai vammaispalvelujen asiakkaalle.

Maakunnan liikelaitos määrittää ennalta henkilökohtaisella budjetilla rahoitettavat palvelut ja budjetin euromäärän. Asiakas voi hankkia tarvitsemiaan palveluja tämän sovitun rahasumman mukaisesti. Maakunta maksaa suoraan palveluntuottajalle henkilökohtaisen budjetin mukaiset korvaukset. Asiakkaan tilille ei siis siirry rahaa.

Henkilökohtaisen budjetin saaminen edellyttää, että asiakkaalle on laadittu asiakassuunnitelma ja sen yhteydessä on arvioitu edellytykset henkilökohtaisen budjetin käytölle. Edellytyksenä budjetin myöntämiseen on, että ihminen tarvitsee jatkuvaa ja laaja-alaista apua tai tukea ja että hän pystyy joko itse tai tuettuna suunnittelemaan ja hallinnoimaan henkilökohtaiseen budjettiin kuuluvat palvelunsa.
Asiakas voi itse päättää, mistä hän hankkii asiakassuunnitelmansa mukaiset palvelut ja hän voi vaikuttaa myös palvelujen sisältöön. Näin asiakas saa yksilölliseen tilanteeseensa sopivia palveluja. Hän voi henkilökohtaisen budjetin turvin hankkia esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan.

Ks. myös asiakassuunnitelma, maakunnan liikelaitos

Integraatio

Ks. palvelujen integraatio

Julkinen palvelulupaus

Julkinen palvelulupaus on kuvaus niistä tavoitteista ja arvoista, joiden perusteella maakunta toteuttaa järjestämisvastuullaan olevat sosiaali- ja terveyspalvelut.

Jokainen maakunta antaa oman palvelulupauksen alueensa asukkaille. Maakunnan pitää myös kertoa, ovatko palvelut toteutuneet lupauksen mukaisesti.

Järjestämisvastuu, palvelujen järjestäminen

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu tarkoittaa, että asiakkaan kotimaakunta on vastuussa siitä, että hän saa lainmukaiset sosiaali- ja terveyspalvelut.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä vastaa 11.2020 lähtien 18 maakuntaa. Maakunnalla on siitä lähtien oikeudellinen vastuu lailla säädettyjen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja muista asiaan kuuluvista velvoitteista

Kapitaatiokorvaus

Kapitaatiokorvauksella eli kiinteällä korvauksella tarkoitetaan sitä rahamäärää, jonka maakunta maksaa sote-keskukselle ja suunhoidon yksikölle kustakin niiden asiakkaaksi listautuneesta henkilöstä.

Korvauksen määrään vaikuttavat esimerkiksi asiakkaan ikä, sukupuoli, sosioekonomiset tekijät ja hoidon tarve. Nämä ovat niin sanottuja kansallisia tarvetekijöitä, joilla painotetaan kustakin asiakkaasta maksettavaa korvausta.

Sote-keskuksen korvauksista vähintään 2/3 perustuu kapitaatiokorvaukseen. Suun terveydenhuollossa (hammashoidossa) kapitaatiokorvauksen osuus on vähintään puolet. Kapitaatiokorvauksen lisäksi sote-keskukselle ja suunhoidon yksilölle voidaan maksaa myös muita, esim. suoritteisiin perustuvia korvauksia (ks. suoriteperusteinen korvaus). Kukin maakunta päättää omalta osaltaan kapitaatiokorvauksen ja muiden korvausten tarkemman käytön.

Ks. myös suoriteperusteinen korvaus

Lähipalvelu

Lähipalvelulla tarkoittetaan palvelua, jota asiakas pääsee kohtuullisen helposti käyttämään arjessaan. Ne ovat ihmisten tavallisimmin käyttämiä palveluja.

Lähipalveluja voidaan esimerkiksi tuoda asiakkaan kotiin tai ne voivat sijaita kodin lähellä. Lähipalvelussa korostuu palvelujen saavutettavuus eri kulkumuodoilla, kuten kävellen tai pyöräillen. Lisäksi tärkeää on palvelujen saatavuus. Lähipalvelut voivat olla myös sähköisiä palveluja. Esimerkiksi äitiys- ja lastenneuvolat tuotetaan lähipalveluina.

Liikkuvaksi palveluksi sanotaan sellaista lähipalvelua, joka ei sijaitse pysyvästi asiakkaiden lähistöllä vaan tuodaan sinne ajoittain. Liikkuva palvelu on esimerkiksi hammashoidon bussi tai rokotusbussi.
Lähipalvelut ovat merkityksellisiä erityisesti paljon ja usein sekä pitkäaikaisesti palveluja tarvitseville asiakkaille tai perheille sekä heille, joiden on vaikea hakeutua etäällä oleviin palveluihin.

Maakunnan liikelaitos

Maakunnan liikelaitos on maakunnan omistama organisaatio, joka tarjoaa ihmisille terveyspalveluja, sosiaalipalveluja ja erikoissairaahoidon palveluja.

Maakunnan liikelaitoksella voi olla omia sote-keskuksia ja suunhoidon yksiköitä (hammashoitoloita). Tämän lisäksi maakunnan liikelaitos tarjoaa muut terveyspalvelut ja sosiaalipalvelut. Näitä ovat esimerkiksi erikoissairaanhoito sairaaloissa, perhekeskusten palvelut, kouluterveydenhuolto ja kotihoito.

Maakunnan liikelaitos on siis julkisesti omistettua liiketoimintaa. Niissä palveluissa, joissa ei ole valinnanvapautta, asiakas saa palvelut liikelaitokselta.

Liikelaitos vastaa tuottamiensa palvelujen edellyttämästä julkisen vallan käyttämisestä eli se voi esimerkiksi tehdä viranomaispäätöksiä sosiaalihuollossa. Liikelaitoksen tehtävänä on myös antaa maakunnalle asiantuntija-apua maakunnalle kuuluvien tehtävien hoitamisessa.

Asiakasviestinnässä kannattaa välttää maakunnan liikelaitos -termia ja puhua sen sijaan konkreettisemmin esimerkiksi sosiaaliasemista tai sairaaloista, joita maakunnan liikelaitos hallinnollisesti pyörittää.

Matalan kynnyksen palvelu

Matalan kynnyksen palvelu, on palvelua johon asiakas voi hakeutua oma-aloitteisesti.

Matalan kynnyksen palveluna voidaan järjestää monenlaista toimintaa. Matalan kynnyksen palveluja ovat esimerkiksi ilman ajanvarausta jonottamalla saatavat palvelut, kuten terveyskioskit. Terveydenhuollossa matalan kynnyksen palveluksi katsotaan ne, joihin pääsee ilman lähetettä.

Myös ryhmätoiminta voi olla matalan kynnyksen palvelua. Sosiaalihuollossa neuvonta ja ohjaus eivät ole sosiaalipalveluja, mutta terveydenhuollon neuvonta ja ohjaus ovat terveyspalvelua.

Matalan kynnyksen palvelu voi olla julkista palvelua tai järjestöjen eli kolmannen sektorin palvelua.

Palvelujen integraatio

Palvelujen integraatio tarkoittaa sitä, että sosiaali- ja terveyspalvelut sovitetaan asiakaslähtöisiksi kokonaisuuksiksi.

Asiakkaan näkökulmasta sote-integraatio tarkoittaa sitä, että hänen tarpeitaan arvioidaan kokonaisuutena ja tieto siirtyy sujuvasti eri toimijoiden välillä. Näin asiakas saa tarvitsemansa palvelut mahdollisimman helposti, sujuvasti ja oikeaan aikaan.

Sote-uudistuksessa vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon kaikkien tehtävien ja palvelujen järjestämisestä siirtyy maakuntien vastuulle. Maakunta vastaa siitä, että palvelut ovat yhteensovitettuja kokonaisuuksia ja ne toteutetaan väestön tarpeiden mukaan lähellä asiakkaita. Järjestämisvastuussa oleva maakunta huolehtii lisäksi siitä, että palvelun tuottajat toimivat keskenään yhteistyössä siten, että asiakkaiden käytössä on yhteen sovitettuja palveluja.

Integraation avulla parannetaan palvelujen yhdenvertaisuutta ja järjestetään palvelut kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti.

Palvelujen tuottaminen

Palvelujen tuottaminen tarkoittaa sitä, että palvelun tuottaja henkilökuntineen tarjoaa konkreettisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ihmisille.

Palvelujen järjestäminen ja tuottaminen ovat eri asioita. Jatkossa julkisesti rahoitettuja sosiaali- ja terveyspalveluja voivat tuottaa maakunnan liikelaitos ja yhtiö sekä yritykset ja järjestöt. Palvelujen järjestämisestä vastaa 1.1.2020 lähtien maakunta eikä kunta, kuten nykyisin.

Ks. myös palveluntuottaja

Palveluntuottaja

(sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaja, sote-palvelujen tuottaja)

Palveluntuottajalla tarkoitetaan sote-uudistuksessa organisaatiota, joka tuottaa ihmisille sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja eli julkisesti rahoitettuja sosiaali- ja terveyspalveluja.

Palveluntuottaja voi olla maakunnan liikelaitos, osakeyhtiö taimuu yhtiö, maakunnan yhtiö, yhteisö, yhdistys, osuuskunta, säätiö tai itsenäinen ammatinharjoittaja.

Kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien on oltava lupa- ja valvontaviranomaisen ylläpitämässä tuottajarekisterissä. Tuottajarekisteriin hyväksymisen kriteerit on määritelty laissa.

Palveluntuottajien kriteerit

Maakunta voi asettaa suoran valinnan palveluntuottajille sekä asiakassetelillä ja henkilökohtaisella budjetilla annettavan palvelun tuottajille erilaisia kriteerejä ja ehtoja, jotka näiden on täytettävä voidakseen tarjota asiakkaalle palveluja. Kriteerit koskevat palvelujen laatua, voimavaroja ja saatavuutta sekä palvelujen yhteensovittamista ja ne koskevat kaikkia palveluntuottajia samalla tavalla. Asiakas voi tutustua verkossa maakunnan palveluntuottajiin ja näille asetettuihin ehtoihin.

Palvelutarpeen arviointi

Palvelutarpeen ariviointi on toimintaa, jossa sosiaali- tai terveysalan ammattilainen ja asiakas määrittelevät yhdessä, millaisia sote-palveluja asiakas tarvitsee.

Palvelutarpeen arivoinnin perusteella asiakkaalle laaditaan oma asiakassuunnitelma, jossa määritellään hänen tarvitsemansa palvelut.

Palvelutarpeen arvioinnilla voidaan tarkoittaa sosiaalihuoltolaissa ja vanhuspalvelulaissa määriteltyä asiakkaan palvelutarpeen arviointia tai terveydenhuoltolaissa (1326/2010) määriteltyä hoidon tarpeen arviointia.

Ks. myös asiakassuunnitelma

Palveluyksikkö

Palveluyksiköllä tarkoitetaan hallinnollista kokonaisuutta, jossa tuotetaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja.

Palveluyksiköllä voi olla useita toimipisteitä.

Rahoitusvastuu

Rahoitusvastuulla tarkoitetaan vastuuta lakisääteisten sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoittamisesta.

Koko maassa rahoitusvastuu on valtiolla, joka rahoittaa maakuntien toiminnan. Maakunta rahoittaa järjestämisvastuullaan olevat sosiaali- ja terveyspalvelut. Maakunta kohdentaa rahoituksen laissa säädetyllä tavalla ja itse tarkemmin määrittämällään tavalla palveluntuottajille.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, sote-uudistus

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tarkoittaa Juha Sipilän hallituksen reformia, jossa koko julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto uudistetaan. Uudistus tehdään osana maakunta- ja sote-uudistusta.

Uudistuksen tekevät valtio ja kunnat sekä tulevat maakunnat. Nykyisin kunnat järjestävät julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Vuodesta 2020 alkaen kotimaakuntasi on vastuussa siitä, että saat tarvitsemasi sote-palvelut.

Sote-uudistuksesta käytetään monesti lyhennettä sote.

Sosiaali- ja terveydenhuolto

Sosiaali- ja terveydenhuolto on viranomaisten organisoima toiminta, joka järjestää ihmisten sosiaalipalvelut ja terveyspalvelut.

Arkikielessä sosiaali- ja terveydenhuoltoon voidaan viitata myös puhumalla sosiaali- ja terveyspalveluista. Sosiaali- ja terveydenhuollosta käytetään myös lyhennettä sote.

Sosiaali- ja terveydenhuoltoon kuuluvia palveluja ovat esimerkisi:

  • terveydenhuolto
  • sairaalapalvelut
  • hammashoito
  • mielenterveys- ja päihdepalvelut
  • äitiys- ja lastenneuvolat
  • aikuissosiaalityö
  • lastensuojelu
  • vammaispalvelut
  • vanhusten asumispalvelut
  • kotihoito
  • kuntoutus

Sosiaali- ja terveyskeskus, sote-keskus

Sosiaali- ja terveyskeskuksesta eli sote-keskuksesta asiakas saa perustason terveyspalveluja ja sosiaalineuvontaa. Sote-keskus on verrattavissa nykyisiin terveyskeskuksiin.

Sote-keskusten palveluja ovat esimerkiksi terveysneuvonta, terveystarkastukset, yleislääkärin vastaanotot, toiminta- ja työkyvyn arvioinnit, sosiaalihuollon ammattilaisen antama ohjaus ja neuvonta sekä tiettyjen erikoislääkärien vastaanottoja.

Asiakas saa valita, missä sote-keskuksessa asioi.

Suoran valinnan palvelut

Suoran valinnan palvelut ovat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, joissa asiakas voi itse valita palveluntuottajan suoraan ilman maakunnan tekemää palvelutarpeen arviointia.

Käytännössä suoran valinnan palvelut tarkoittavat sosiaali- ja terveyskeskusta eli sote-keskusta ja suunhoidon yksikköä eli hammashoitolaa. Sote-keskusten palveluja ovat esimerkiksi terveysneuvonta ja terveystarkastukset, tavanomaiset käynnit yleislääkärin vastaanotolla, toiminta- ja työkyvyn arvioinnit sekä sosiaalihuollon ammattilaisten antama ohjaus ja neuvonta.

Suoran valinnan palvelut -termiä ei käytetä asiakasviestinnässä.

Suoriteperusteinen korvaus

Suoriteperusteinen korvaus on tuottajalle maksettava korvaus, joka perustuu tiettyyn asiakkaalle annettuun toimenpiteeseen tai palveluun.


Maakunta voi päättää maksaa suoriteperusteisia korvauksia sekä sote-keskukselle että suunhoidon yksikölle. Sote-keskuksen tuottajalle maksettavista korvauksista suoriteperusteiset korvaukset ja muut korvaukset voivat olla enintään kolmasosan (1/3) ja suunhoidon yksikölle maksettavista korvauksista enintään puolet (½).

Pääosin tuottajan saama korvaus perustuu kiinteään korvaukseen eli kapitaatiokorvaukseen, jonka maakunta maksaa palveluntuottajalle kustakin listautuneesta asiakkaasta.

Ks. myös kapitaatiokorvaus

Suunhoidon yksikkö

Suunhoidon yksikkö eli arkikielessä hammashoitola tai hammaslääkäri on palveluntuottajan toimipiste, josta saa suun terveydenhuollon palveluja. Asiakas saa valita suunhoidon yksikön, jossa asioi.

Valinnanvapaus

Sote-uudistuksessa valinnanvapaudella tarkoitetaan asiakkaan oikeutta valita, mistä ja keneltä hän hankkii sosiaali- ja terveyspalveluja.

Asiakkaan valinnanvapaus toteutuu eri tavoin riippuen siitä, millaisesta palvelusta on kyse. Perustason palveluissa asiakas voi valita haluamansa sosiaali- ja terveyskeskuksen (sote-keskuksen) ja suunhoidon yksikön (hammashoitolan), joissa asioi. Sote-keskukset ja suunhoidon yksiköt voivat olla julkisia tai yksityisiä. Asiakasmaksu on kaikissa sama.

Erityisosaamista edellyttävissä palveluissa asiakas voi valita maakunnan liikelaitoksen toimipisteen. Asiakas voi valita maakunnan liikelaitoksen ylläpitämän toimipisteen minkä tahansa maakunnan alueelta.Lisäksi asiakkaan valinnanvapaus toteutuu silloin kun hän saa asiakassetelin tai henkilökohtaisen budjetin. Palvelun voi tällöin tuottaa yksityinen toimija eli yhtiö, järjestö tai ammatinharjoittaja.

Valinnanvapaus tulee voimaan vaiheittain vuoteen 2022 mennessä. Syksystä 2019 alkaen asiakas voi valita maakunnan liikelaitoksen eli käytännössä maakunnan, jonka palveluissa asioi. Viimeistään 1.7.2020 maakunta ottaa käyttöön asiakassetelin ja henkilökohtaisen budjetin. Sote-keskukset aloittavat toimintansa viimeistään 1.1.2021 ja hammashoitolat 1.1.2022. Valinnanvapauspilotit alkavat joissain maakunnissa jo vuonna 2018.

Ks. myös sote-keskus, palveluyksikkö, suunhoidon yksikkö ja valinnanvapauspilotit
Valinnanvapauspilotit

Valinnanvapauspilotit ovat eri puolilla Suomea toteutettavia kokeiluhankkeita, joissa testataan, miten valinnanvapaus toimii käytännössä.

Valinnanvapauspilottialueilla asiakkaat pääsevät tekemään valintoja jo ennen kuin valinnanvapaus tulee voimaan koko Suomessa.

Konkreettisesti pilotit alkavat näkyä ihmisten arjessa loppuvuonna 2018. Esimerkiksi sote-keskus-piloteissa asiakas voi valita vapaasti haluamansa palveluntuottajan alueella toimivien hyväksyttyjen tuottajien joukosta. Asiakas voi myös vaihtaa palveluntuottajaa.

Lue lisää: Valinnanvapauspilotit

Yhteistyöalue, sote-yhteistyöalue

Yhteistyöalue, on maakuntien muodostama alue, joka on perustettu sosiaali- ja terveydenhuollon alueellista yhteensovittamista, kehittämistä, yhteistyötä ja vastuunjakoa varten.

Maakunta vastaa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä alueellaan. Maakuntien välistä yhteistyötä varten on viisi yhteistyöaluetta. Jokaisella yhteistyöalueella on yliopistollinen sairaalayksikkö (Helsinki, Turku, Tampere, Oulu ja Kuopio).

Yhteistyöalueeseen kuuluvien maakuntien sosiaali- ja terveyspalvelut sovitetaan yhteen yhteistyösopimuksella. Yhteistyöalueilla sovitaan myös toiminnan kehittämisen yhteisistä periaatteista ja siitä, miten kehittämistoimintaa sovitetaan yhteen.

Yhteiskuntavastuu

Yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien velvoitetta julkistaa tietoja liiketoiminnastaan ja yhteiskuntavastuullisuudestaan.

Tarkoitus on turvata avoimuus ja mahdollisuus arvioida yhtiöiden toimintaa.

Valinnanvapauslaissa säädetään yleinen avoimuusvelvoite ja yhteiskuntavastuu, jotka koskevat sosiaali- ja terveydenhuollon suoran valinnan palvelujen ja asiakassetelipalvelujen tuottajia. Kyseessä ei ole toimialaa yleisesti koskeva säännös.

Valinnanvapauslain mukaan sote-keskuksen ja hammashoidon palveluntuottajien sekä asiakassetelipalvelun tuottajien pitää vuosittain julkaista tiedot muun muassa tuloistaan, maksamistaan veroista ja verotuspaikasta, voitoista ja tappioista, johdon palkoista ja palkkioista sekä yhteiskuntavastuun toteuttamisesta. Suurilla yrityksillä sääntely koskee myös konsernin tietoja.

Kaikkien tietojen pitää olla saatavilla valinnanvapauden tietojärjestelmissä, mikä helpottaa löydettävyyttä.